Soikko, joka ei ole oikeassa paikassa, johtuu yleensä tiedostosta, jota ei ole koskaan suunniteltu valmistettavaksi. Joku lähettää renderöidyn kuvan, ruutukaappauksen suunnittelusovelluksesta tai tasattu kuvatiedosto, joka on vietävä ruuturesoluutiossa. Se näyttää oikealta tietokonenäytöllä. Ohuella messinkipohjalla suurennuslasilla tarkasteltuna indeksirenkaan sijainti poikkeaa keskustasta, painettu logo näyttää porrasmaisilta reunoiltaan ja minuuttien merkintä häviää auringon säteiden muotoiseen pinnan karheuteen. Mikään tämä ei ole painovirhe. Se on ennakoitavissa oleva seuraus siitä, että graafista materiaalia käsitellään kuvana eikä ohjeena.
Graafinen materiaali on valmistusohje, ei viitekuva
Jokainen kellolevyn ominaisuus muuttuu lopulta fyysiseksi toiminnoksi. Painettu indeksimerkki muuttuu levyksi, näytöksi tai siirtofilmiksi. Kiinnitetyksi merkiksi muuttuva osa muuttuu pieneksi komponentiksi, jolla on jalat, jotka täytyy asettaa tiettyyn syvyyteen porattuihin reikiin. Auringonpaisteinen pinnanhoito muuttuu harjaussuunnaksi, joka joko heijastaa valoa painoksen alla tai torjuu sitä. Graafinen suunnittelu, joka ei kuvaile näitä toimintoja mitattavissa olevilla termeillä, jättää tuotantolaitoksen arvaamaan – ja arvaaminen johtaa uudelleen tehtäviin töihin.
Tässä vaiheessa kaksi asiaa menee useimmiten pieleen. Tiedosto on vektorimuotoinen, mutta sen geometria on avoin, joten täyttö tuottaa muodon, jonka kukaan ei ole piirtänyt. Tai tiedosto on rasterimuotoinen ja tehollinen resoluutio lopullisessa koossa on liian alhainen säilyttääkseen terävän reunan. Molemmat ongelmat ovat näkymättömiä PDF-esikatselussa.
Vektoritiedostot ja leikkausreuna määrittävät, laskeutuuko painos oikeaan paikkaan
Vektorikuvat eivät ole automaattisesti tuotantovalmiita. Kaaret on suljettava, viivat muunnettava kontuuriksi ja teksti joko muunnettava kontuuriksi tai toimitettava lisensioitulla fontilla. Yksi avoin polku logossa voi muuttaa siistin tulosteen tahmaksi, kun RIP-ohjelmisto yrittää täyttää sen.
Leikkausalue (bleed) ja leikkausviiva (trim) ovat yhtä tärkeitä. Kellonkasan tulostus tapahtuu yleensä lähellä askelta tai viistoa, ja tiedosto, joka on tehty ilman marginaalia leikkausviivan ulkopuolelle, ei anna tulostajalle mitään, mihin nojautua. Sama logiikka pätee kellonkasan jaloihin ja päivämääräikkunan leikkausaukkoihin. Jos tulostettu kehys sijaitsee murto-osan millimetriä aukon reunan vieressä ja aukko punchataan normaalilla sijaintivaihtelulla, kehys näyttää epätasaiselta toiselta puoleltaan. Tämä ei ole tulostusvirhe, vaan suunnittelu, joka ei ota huomioon, miten aukko todella tehdään. Moniväristen kellonkasojen tulostuksessa työrekisteröintitarkkuus on yleensä noin ±0,05 mm, mikä on saavutettavissa silloin, kun kuvamateriaali määrittelee reunat riittävän selkeästi, jotta painolevy pystyy pitämään ne.
Värin sovittaminen kellolevylle on mittausongelma, ei makukysymys
Värin hyväksyminen puhelimen näytöltä on nopein tie riitaan. Kellolevy on pieni, usein hiottu pinta, jota tarkastellaan vaihtuvassa valaistuksessa, ja sen väri riippuu musteen kalvojäykkyystä, alustan heijastavuudesta ja alapuolella olevasta pinnasta. Pantone-viite antaa tavoitteen, ei tulosta.
Käytännössä kellolevyn värin sovitus arvioidaan spektrofotometrillä sopimusviitteen perusteella, ja Delta E -arvo noin 1 pidetään yleensä hyvin tarkkana sovitteena, kun taas arvot noin 2 ovat edelleen hyväksyttäviä monissa sovelluksissa. Tätä korkeammat arvot alkavat näkyä sivuun sivuun -vertailussa. Muutamat mikromitrat musteen kalvon paksuuden muutoksista riittävät vaikuttelemaan tumman sinisen tai syvän punaisen värin ilmiasuun, minkä vuoksi asetukset lukitaan, kun väri on hyväksytty, eikä niitä säädä eräkohtaisesti. Metallinen ja perlemuovinen muste lisää toisen muuttujan: niiden ulkonäkö riippuu siiteiden suunnasta, ja siiteiden suunta puolestaan riippuu painosuunnasta ja kuivumisesta.
Indeksiasetukset kiinnittävät grafiikan koteloon, joten toleranssit kertyvät
Kellotaulu ei ole itsenäinen tuloste. Se asettuu paikalleen kotelon, liikkeen renkaan ja viisareiden suhteen, ja grafiikka määrittää nämä suhteet. Indeksiasetukset, päivämääräikkunan sijainti ja kiinnitettäviä merkintöjä varten tehtävät pienet reiät on piirrettävä samassa koordinaatistossa kuin kotelokin.
Tässä vaiheessa monet muuten hyvät tiedostot epäonnistuvat. Grafiikka on piirretty nimelliseen piirrustukseen, tyhjä levy on leikattu tai koneistettu omien toleranssiensa mukaan, ja painetut ominaisuudet on rekisteröity tyhjän levyn reunan suhteen. Kolme pientä virhettä voi kertyä niin, että merkintä sijaitsee näkyvästi tunnin ulkopuolella. Tämän estää kellotaulun kokonaisuutena tehtävä toleranssikertymätarkastus, ei erillisissä osissa tehtävä tarkastus.
Kiinnitetyt elementit ja pinnankäsittelyt muuttavat sitä, mitä grafiikan on määriteltävä
Käytetty indeksi on komponentti, ei painettu merkki. Sillä on jalat, korkeus, tahkon geometria ja luminoforitäyte, ja jokainen näistä vaikuttaa aikakellon numeronkalvoon. Tiedosto, joka esittää merkin tasomaisena muotona, kertoo komponenttitoimittajalle melkein mitään siitä, mitä tulisi valmistaa.
Pinnankäsittely kuuluu myös graafiseen pakettiin. Auringonsädehiomu kulkee säteittäisesti keskipisteestä ulospäin ja näkyy läpinäkyvän tulosteen läpi. Hiehokäs tai matta lakka muuttaa musteen sijaintia ja leviämistä. Jos pinnankäsittely päätetään vasta sen jälkeen, kun graafinen suunnittelu on hyväksytty, painettu elementti saattaa vaatia toisen painolevyn.
| Graafisen suunnittelun parametri | Mitä se ohjaa aikakellon numeronkalvolla | Tyypillinen käyttöarvo |
|---|---|---|
| Tulostuksen rekisteröinti, useita värejä | Erillisten mustekerrosten kohdistus | noin ±0,05 mm |
| Värimaatti | Hyväksytyn viitereferenssin mukaisuus | Delta E noin 1–2 |
| Pienin viivanleveys | Hienojen tekstejä ja ratoja koskeva luettavuus | noin 0,1 mm pad-tulostukseen |
| Leikkausrajan yli ulottuva alue | Puhdas reuna viistoon tai askelmaan | 0,2–0,3 mm |
| Indeksikoordinaattiviite | Sovitettavuus koteloon ja osoittimiin | yhteinen viitetaso |
Mitä numerokiekon graafinen paketti pitää sisältää ennen tarjouksen laatimista
Tiedosto, joka voidaan suoraan lähettää levyvalmistukseen, sisältää yleensä seuraavat asiat:
Suljettu vektorigeometria mittakaavassa 1:1, jossa viivat on muunnettu kontuuriksi ja teksti on muunnettu polynomiksi tai fontit on toimitettu.
Kerrosrakenne, joka erottaa painovärit, sovelletut elementit ja leikkausominaisuudet toisistaan.
Mitat ja niiden toleranssit indeksiasennolle, aukkoille ja kiekon jalalle, jotka viittaavat nimettyyn referenssipisteeseen.
Jokaiselle väriaineelle oma värimäärittely sekä huomautus tarkoitetusta pinnanpäällyksestä alapuolella.
Määritelty toimintajärjestys, jossa painatus, harjaus ja luminisenssi vaikuttavat toisiinsa.
Kiekko-projekti, joka joskus pysähtyi väärin sijoitetun indeksin takia, mutta ei epäonnistunut huonon painatuksen vuoksi. Kiekon grafiikka oli piirretty nimelliselle keskiviivalle, kun taas tyhjäkappaleet oli sijoitettu ulkoreunan perusteella, ja nämä kaksi viitetta erosivat toisistaan eri tuotanterioissa. Uudelleenvalmistus vaati uudet painolevyt ja uuden painosarjan. Viittaus referenssipisteeseen tiedostossa ei olisi maksanut mitään.
Burriva hoitaa kellolevyn tuotannon ja laadunvalvonnan sekä kotelon, rannekkeen ja kiinnikkeen komponenttien tuotannon. Tähän kuuluu mittojen tarkastus, vaiheittaiset saapuvien, tuotantoprosessin aikaiset ja lähtevien tarkastukset sekä erilliset työnkulut, joissa CAD-tiedostojen pääsyä rajoitetaan luottamuksellisia suunnitelmia varten. Tiimeille, jotka valmistavat levyspesifikaatioita, keskustelu taidevaatimuksista ja tarkastuspisteistä on käytännöllinen aloituspiste.
Sisällysluettelo
- Graafinen materiaali on valmistusohje, ei viitekuva
- Vektoritiedostot ja leikkausreuna määrittävät, laskeutuuko painos oikeaan paikkaan
- Värin sovittaminen kellolevylle on mittausongelma, ei makukysymys
- Indeksiasetukset kiinnittävät grafiikan koteloon, joten toleranssit kertyvät
- Kiinnitetyt elementit ja pinnankäsittelyt muuttavat sitä, mitä grafiikan on määriteltävä
- Mitä numerokiekon graafinen paketti pitää sisältää ennen tarjouksen laatimista